tiistai 16. tammikuuta 2024

Mestarin siveltimet

Hänessä on karismaa,

laulaa hienosti, 

orkesterissa, taiteilija


Hän maalaa niin taitavasti,

tekee tyhjästä täyden,

säteilee, taiteilija


Hän näkee rivien väliin,

puristaa tuhkasta timantin,

älykäs, taitava


Hän on melankolinen,

ankkuri laahaa pohjassa,

wannabe, haikailija



lauantai 26. elokuuta 2023

Behind the back of the universum

Hello Universum, how’s it hanging?

What a beautifull day, would you care to play?

Like I’ll make a move, while you look away.

When you turn around, I’ve allways been the same.

sunnuntai 13. helmikuuta 2022

Keskenjäänyt

Tässsä minä olen.

Löytöretkistä janoinen seikkailija.

Etsin rauhaa ja hiljaisisuutta.

Kaipaan vakautta, pelkään hallitsematonta.

Tässä minä, ihmisistä utelias,

soudan sumussa kohti autiosaarta.

Heti valmis hetken lapsi,

Nukun ruususen unta.

Ryönä

Siinä hän istuu,

seittinsä syleilyssä.

Yllään hentoinen harso,

Kalman kalpea käärinliina.

Nielussaan kalmistoon kadonneita nyyttejä,

sieluun sotkeutuneita.

Perhosia, pistiäisiä, kuivuneita, hauraita.

Haalistuneita, vaimenneita, värittömiä, hajuttomia.


Siinä hän katsoo revennyttä reikää.

Vavahtaa valon säilää.

Typertyy elämän makuun.

Näkee itsensä -

Seittinsä suojassa.

lauantai 19. joulukuuta 2020

Tuuliko se heiniä heiluttaa?

 Ei se ole tuuli,

vaan minussa heiluva heinä.

Ei se ole putoava pisara,

vaan minun lampeni vesi.

Eivät sinun sanasi,

vaan säröt minun sieluni syövereissä.

Eivät maailman kilke ja kalke,

eivät planeettojen radat,

ei jumalten tahto.

torstai 22. elokuuta 2019

Vihan kyyhkyt

Verenhehkuiset myrskyt
puhaltavat vihan liekkeihin.
Maailma palaa.
Kaunis hehku taivaanrannassa.

Aavalla leviäviä öljyisiä valheita,
mahdottomia siivilöidä.
Peitinsulkiin tarttuvia,
untuvan tukkivia.

Kuka viljelee seitikkiä,
myy herkkusieniä,
lääkehiiltä vatsavaivoihin?
kivihiiltä.

Niin monta pelkoa.
Pelosta vihaa.
Säkkikaupalla,
ulosmittaamattomia vääryyksiä.

Ei vihaa! Ei pelkoa.
Surua.
Surusta myötätuntoa.
Myötätunnosta rakkautta.

Toivoa.
Rakkaudesta toivoa.
Maailman ääriin mahdollisuuksia.
Rauhan rakennelmia.

Niin paljon kaunista
tässä rujossa,
rumassa maailmassa.
Niin henkeä salpaavan kaunista.

lauantai 3. elokuuta 2019

Tukkijätkä lemmen virrassa

On hetkiä, 
kun kaikki sanat tuntuvat vääriltä, 
pieniltä, 
naurettavilta, 
liian mahtipontisilta ja mitättömiltä.
Omenaisia onnen hetkiä, 
vain katseen kosketusta kaipaavia.

On hetkiä kun odottaa, 
odottaa, 
odottaa, 
että pienen tuikun saa sytyttää, 
pienen liekin pimeään, 
jotta näkisit sen tullessas,
tietäisit sen nähdessäs,
sinua sen oottavan, 
meidän omassa pöydässä,
meitä varten tehdyssä,
aamukahveja, 
iltaviinejä,
pergolassa, 
siinä kuistin vieressä. 

Olen onnellinen nyt,
näissä nahoissani,
sinun seurassasi,
kehrään sanoistani lankaa,
asettelen ajatusten rankaa:
Jotain uutta, jotain vanhaa, kaikki lainattua.
Onnen hippu, merkitys ja määränpää,
evakoiden torpassa, 
tukkijätkä lemmen virrassa.